Yllätys, yllätys

Saattekin kuvia jo ennen viikonloppua. Eilen valmistuivat vihdoin ja viimein kynsikkäät sekä avokin villapaita. Eihän niissä kauan vielä mennytkään

Kynsikkäiden kanssa taistelin kauan aikaa, koska ne olivat miehen makuun liian lyhyet ja saisivat vieläkin olla pidemmät, mutta lupasin tehdä hänelle toiset, koska näiden kanssa meinasi mennä jo hermo. Saapahan avokki ne sormiaan lämmittämään kun lähtee lauantai aamuna hirvimetsälle. Sävy on mitä oivallisin tuollaiselle metsämiehelle.



Ja tässä avokin paita. Olen alkanut paitaa tekemään tammikuussa, mutta olen tehnyt siinä ohessa niin paljon muuta. Paita olisi ollut aikaa sitten valmis jos olisin sitä pelkästään tehnyt. Tähän olen tyytyväinen. Ja olipa miehelle vielä ihan sopiva ja hyvännäköinen päällänsä. Harmi vain kun en tullut silloin kuvaa ottaneeksi... Mutta tässä kuitenkin jonkinlainen kuva;



Tiedättekö kun on oikein kauan jotakin työtä tehnyt ja tämäkin kun oli minun ensimmäinen aikuisen ihmisen neulepaita. Niin tuli illalla ihan niin kuin haikea olo kun sai paidan valmiiksi ja tottakai ylpeäkin olo, kun saa aikaiseksi jotain onnistunutta. Voi taas tätä onnistumisen iloa ja riemua, taas.

P.S. Otin muuten minäkin tuon kirjainvahvistuksen käyttöön. Alkaa pikkuhiljaa tuo roskaposti lisääntymään.

Ei vieläkään mitään valmista = kuvaton päivitys

Eli seuraavassa lista minun keskeneräisistä töistä.

- Avokin paita: toinen hihasauma on ompelematta ja langat päättelemättä.
- Avokin kynsikkäiden korjaus (nyt nuo kutsuvat minua, joten ehkäpä saan ne tänään valmiiksi, vihdoin ja viimein)
- Kummipojan haalari: kaulus + napituslista neulomatta, hihat kiinnittämättä+ päättelyt
- Kummipojan hiippapipo: hiippojen saumat ompelematta + päättelyt sekä vuorikankaan laitto
- Veljentytön poncho on ihan alkutekijöissään vielä...

Ainoa valmistunut työ on kummipojalle sukat harmaasta Nallesta, mutta koska ne olivat ukkelille juuri nyt sopivat, pääsivät ne heti käyttöön enkä kerennyt kuvaa napsaisemaan.

Että tylsiä päivityksiä tälle suunnalle, ehkä ensi viikolla saatte jo kuvia, ehkä...

Veljenpojan paita

Valmistui se veljenpojan paitakin. Tasan kuukausi meni tämän tekemiseen ja tähän olen täysin tyytyväinen. Ohje Modasta 1/2005, malli 42.Lankana Novitan Nalle colori (vihreä sävyinen) Hihojen mallineuleeseen ei riittänyt kärsivällisyys, joten tein niihin patenttineuletta. Tässä yksityiskohta hihasta.



Paitaan olen aivan täydellisen tyytyväinen, siitä tuli hieno ja jos voi sanoa niin paita on ihan tulevan käyttäjänsä näköinen. Voi tätä onnistumisen iloa ja riemua.

Nyt tarttee kiirehtiä bussiin ja sitten kaupunkiin ostamaan veljentytön ponchoa varten pyöröpuikot. Juu teen sittenkin ponchon, ohje Novitan Kevät 2005 lehdestä. Alkuperäinen ohje Nallelle, mutta teen sen 7 veljeksellä. Käsialani on sen verran tiukkaa, että kun teen 140 cm:n mitoilla niin saan kooksi jotain 140 cm:n ja 160 cm:n väliltä, toivottavasti. Olin aivan ällistynyt kun minulta ei löytynyt 4:n pyöröpuikkoja. En näköjään ole niitä tähän mennessä tarvinnut.

Mutta nyt liikkeelle... =)

Hippya

aika monella muullakin näyttää olevan lankoja myynnissä, joten minäkin liityn tähän joukkoon. Eli 4 kerää beigeä (820) hippya myytävänä. Kerät avaamattomia. Hinta 15 €, sisältäen postikulut. Jos joku kokee kiinnostusta ko. lankaa kohtaan niin laita sähköpostia osoitteeseen riikka80 ät luukku.com

Match-lankaa ja silmukkamerkkejä

Tuon edellisen postauksen jälkeen soi vielä ovikello ja ystävällinen posteljoonitäti ojensi minulle oheisen paketin, joka oli tullut ruotsista asti. Olin Irjan blogissa 10 000. kävijä ja hän palkinnoksi lähetti minulle 4 kerää minulle tähän asti tuntematonta Match-lankaa sekä elämäni ensimmäiset silmukkamerkit. Nyt pääsen opettelemaan niidenkin käyttöä. Saas nähdä mitä käyttöä langoille keksin... Suuri kiitos Irjalle!!!

Tadada datta daa!!! Se on valmis....

Tässä tämä tilkkupeitto vihdoin ja viimein on ja minusta se on hieno. Tein sitten niin että käytin kaikki saamani tilkut tähän peittoon ja neuloin vielä itse yhden tilkun lisää ja näin minulla oli tarpeellinen määrä tilkkuja. Hiukan peitto "kupruilee", koska tilkut olivat hieman erikokoisia, mutta se tuskin haittaa. Minusta siitä tuli kivan näköinen. Virkkasin vielä yhden kerroksen kiinteitä silmukoita reunoihin tummanpunaisella Woolilla ja se jokseenkin viimeisteli ulkonäön. Useammankin kerroksen tietty olis voinu virkata, mutta hyvä tämä on näinkin, ainakin minusta...

Toivottavasti tämä lämmittää talven kylmissä säissä jotain pientä tai vähän suurempaakin ihmistä.





Tilkkupeiton tekoon osallistuivat seuraavat henkilöt:

Carita
Helka
Hembu
Maarit
Marjut
Minna
Niina
Riikka
Sirpale
Sirpaleen tytär
Terhi M
Tiina
Villapallo

Toivottavasti tuosta listasta nyt löytyvät sitten kaikki. Kommenttia tulemaan jos huomaat puuttuvasi listasta.

KIITOS kaikille projektiin osallistuneille. Ilmoittelen kun peitto lähtee kohti lämmitettäväänsä =)

Viimeistelyä vain

Pikikin palasi vihdoin ja viimein yli kuukauden lomareissultaan. Oli maalla hoidossa sen aikaa kun me lomailimme muualla. Sai pyydystellä hiiriä ja nauttia ulkoilmasta ihan sydämensä kyllyydestä.
Sunnuntaina toimme Pikin kotiin ja lähinnä tuo on nukkunut, eikä ole paljoa muuta jaksanut tehdä. No ehkä tuo siitä piristyy pikkuhiljaa taas rasittavuuksiin asti, joten me nautimme tämän hetkisestä rauhallisuudesta ja kissan hellyydenkipeydestä.



No sitten neulomisrintamalta, edistystä on tapahtunut:

Tilkkupeitto on sinänsä kasattu, mutta mietin vain, että tuleeko siitä liian iso, jos tilkkuja onkin 30 tuon alkuperäisen 20 sijaan. Jos neuloisin itse vielä yhden tilkun niin saisin nuo ns. ylimääräiset tilkutkin pois, eikä tarttis enää uusia tilkkuja keräillä.
Aikamoinen kasaaminen tuossa peitossa vain on, tilkut kun eivät läheskään kaikki olleet samankokoisia, saa nähdä saaanko peiton asettumaan aloilleen. Taidanpa vain sitten vielä virkata siihen sen reunan, varmaan siistii tuota peiton ulkonäköä hieman.

Avokin paita odottaa kasausta, oli muutaman päivän pingottautumassa ja langat on päätelty, mutta kun pitäis vaan kasata se ja sitten neuloa kaulus. Kyllä se pian valmistuu.

Veljenpojan paita Nalle Colorista on sitä vaille valmis, että kauluksesta puuttuu n. 5 cm ja sitten kainalosaumojen ompelua sekä hieman pingotusta.

Tiedättekö, kun ihan alkoi ahdistamaan, kun ei kohta ole yhtään keskeneräistä työtä, kun kummipojan haalaristakaan ei puutu enää kuin hiha. Ai niin ne kynsikkäät, niistä ei saa muistuttaa, ne odottavat todellista inspiraatiota. Mutta ahdistaa silti, ei ole tiedossa että mikään työ valmistuisi pitkään aikaan, kunhan nuo tämän hetkiset saan valmiiksi.

Tällaista tällä kertaa...